Pääministeri asetti Suomen talouskasvua kätilöimään talousvaikuttaja Risto Murron ja kasvuriihen. Lopputuloksena apparaatista pullahti ulos kymmenittäin ehdotuksia, joilla vauhditetaan talouskasvua ja uudistetaan yritystoimintaa. On niin, että Suomi ei voi jäädä odottamaan talouskasvun palaamista itsestään. Kasvun mahdollistavat ratkaisut ovat olemassa, mutta ne vaativat poliittista tahtoa ja päätöksiä.
On myös tunnistettava, että erityyppisten yritysten haasteet ovat erilaisia. Pienyritykset kohtaavat työllistämisen kalleuden ja monimutkaisuuden. Perheyritykset kantavat sukupolvien vastuuta kvartaalin ollessa 25 vuotta. Mukaan on kiedottu tiukasti sukuhistoria ja identiteetti – ja sisäiset jännitteet.
Pörssiyhtiöiden kvartaali on kvartaali, ja tulostavoitteet on lunastettava kolmen kuukauden välein. Toimitusjohtajan pelikirjaan on kirjoitettu ”Hallitulla riskillä maksimaalinen tuotto; tulos tai ulos”. Startupit tähtäävät nopeaan arvonnousuun ja mahdollisuuteen tehdä tili exitissä. Kotimaista rahaa ei tahdo löytyä powerpointeille, ja bisnekseksi kasvettuaan yritys yleensä myydään ulkomaisiin käsiin.
Kaikille kasvajille yhteistä on byrokratia: mitä enemmän kasvat, sitä enemmän tutuksi tulevat lisävelvollisuudet sääntelyn ja raportoinnin kautta. Kasvun esteet ovat niin rakenteellisia kuin kulttuurisia. Vähemmän puhutaan kuitenkin mentaalisesta puolesta.
Olemme jo kahdeksatta kertaa peräjälkeen maailman onnellisin maa. Perusasiat ovat siis kunnossa ja Maslowin tarvehierarkiaa soveltaen kaikki edellytykset korkeimman tason itsensä toteuttamiselle, innovoinnille, on kunnossa. Mutta onko onnellisuus kasvun suurin uhka? Liian tyytyväinen mielentila tekee laiskaksi, vie kehittymisen palon ja halun ottaa riskejä.
Tämä on vaarallinen mielentila nyt, kun meillä on avoinna historiallinen mahdollisuuksien ikkuna. Maailmantaloudessa on meneillään uusjako, jossa puhtaan siirtymän edelläkävijät näyttävät suunnan ja saavat suurimman hyödyn. EK:n selvityksen mukaan yhden prosenttiyksikön nopeampi talouskasvu toisi kymmenessä vuodessa 66 miljardia euroa lisää verotuloja. Kyse ei ole siis yksittäisten yritysten voitosta, vaan samalla rakennetaan kestävää ja hyvää tulevaisuutta tuleville sukupolville.
Onnistuuko meidän kääntää suunta, jotta ensi vuonna Suomen talous ei saavuta pysähtyneisyyden täysi-ikää? Kovin monimutkaisista asioista ei loppupeleissä ole kyse.
