Donald Trumpin presidenttikausi alkoi 20. tammikuuta, ja tuolloin odotukset tulevasta olivat suunnilleen samat kuin aiemminkin – paljon puhetta ja kohtuullisen vähän tekoja, presidentin oman hallinnon ollessa suuressa muutoksessa. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut monimutkaisemmaksi, vauhdikkaammaksi ja vaihtelevammaksi kuin monet osasivat odottaa. Ensimmäisinä viikkoinaan hän allekirjoitti yli 100 presidentin määräystä (Executive Order). Monet näistä olivat todennäköisesti tehty vain provokaatioksi, mutta joukossa oli myös varsin merkittäviä muutoksia, joilla halutaan ohjata liittovaltion eri virastojen toimintaa. Trumpin hallinnon sisä- ja ulkopolitiikka onkin herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.
Sisäpolitiikassa Trumpin hallinto on tehnyt useita merkittäviä muutoksia. Liittovaltion virkoja on vähennetty ja maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu, mikä on johtanut viisumeiden eväämisiin. Sittemmin oikeustoimet ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin, mikä on herättänyt huolta politisoitumisesta. Bidenin aikakauden ohjelmia, kuten Inflation Reduction Actia (IRA), on muutettu, ja energiakysymyksissä on nähty merkittäviä muutoksia. Nämä toimet ovat herättäneet huolta ja epävarmuutta monissa piireissä.
Trumpin ulkopolitiikka on myös ollut arvaamatonta ja usein ristiriitaista. Mielivaltaiset tariffit ja halu tehdä diilejä ovat olleet keskeisiä piirteitä. Kiina-tariffit ovat aiheuttaneet jännitteitä, ja Venäjän suosiminen sekä Ukrainan jättäminen oman onnensa varaan ovat herättäneet huolta Euroopassa – tosin viime viikkojen kehitys on ollut päinvastainen tämän osalta. Samoin Trump on moittinut NATOa, mutta viime aikoina hän on alkanut kehua sitä. Iran-kysymys monien muiden kanssa on edelleen ratkaisematta.
Useat näistä aiheista ovat tuttuja uutisista, mutta totuuden nimissä, todellisuus ei ole lähellekään niin synkkä kuin eurooppalainen lehdistö antaa ymmärtää. Pörssiheilunta on ollut pienempää kuin alussa, ja yritysten agenda ei ole muuttunut. Nyt syyskuun lopulla näyttää, että jopa listautumisikkuna on uudelleen auennut ja myös Suomen valtio pyrkii tätä hyödyntämään aikeillaan listata Posti pörssiin.
Cleantech- ja puolustusteollisuuden yrittäjänä markkinaturbulenssin voi jakaa neljään osaan: USA:n sisämarkkinakehitys, USA:n kauppapolitiikka, Euroopan turvallisuus (Ukraina, NATO) ja muut konfliktit (esim. Taiwan). USA:n sisämarkkinoilla IRA:n muutokset ja muut regulaatiomuutokset, kuten luvitus ja rahoitus, ovat keskeisiä. Energiakysymykset Kanadan kanssa ja siirtyminen energiariippumattomuudesta dominanssiin ovat myös tärkeitä. Kaikkia näitä on seurattava aktiivisesti ja yritettävä ymmärtää pelikentän seuraavat säännöt.
Euroopan turvallisuus on ollut epävarmuuden lähde, mutta myös mahdollisuuksien kenttä. Ukrainan ja NATOn tilanne on herättänyt paljon keskustelua, ja Eurooppa onkin heräämässä näihin haasteisiin. Markkinoille luodaan epävarmuutta, mutta samalla avautuu uusia mahdollisuuksia, tästä ovat esimerkkinä vaikkapa Euroopan uudet rahoitusohjelmat omaan puolustukseen.
Vietin syyskuun lopulla viikon New Yorkissa Climate Weekillä ja pääsin puhumaan useiden cleantech-alan sijoittajien, pankkiirien, lobbareiden ja yritysten kanssa. Lyhyesti summattuna voin todeta ESG-preemioiden ajan olevan ohi. Alhaiset päästöt eivät enää ole riittävä kilpailuetu. Liiketoiminnan kannattavuus on kaikki kaikessa ja kovat arvot ovat kunniassa. Selkeä sääntely Yhdysvalloissa on merkittävä etu paikallisille toimijoille, kun taas Euroopan hajautunut ja ylhäältä ohjattu malli hidastaa kehitystä. EU:n on aika toimia. Anders Chydenius totesi 260 vuotta sitten, ettei suunnittelulla ja säädöksillä saataisi aikaan harmonista ja tehokasta talouselämää, koska hallintomiesten oli mahdoton tietää ennakolta tulevia tarpeita ja resursseja. Tämä on erinomaisen totta tänäkin päivänä – ja viimeistään nyt olisi Euroopankin tähän herättävä.
