Toimitusjohtajamme Paula Erkkilä kirjoittaa kolumnia Keskipohjanmaahan. Muutaman viikon välein hän tarkastelee maailmaa ”kamarin ikkunasta”, kuten hän on palstansa nimennyt. Kolumneissaan hän tutkailee elinkeinoelämän ilmiöitä, työelämän trendejä ja kuumiakin puheenaiheita.
Kolumni julkaistiin painetussa Keskipohjanmaassa lauantaina 31.5.2025.
Suo, kuokka ja Jussi – tähän reseptiin, kun heitetään päälle ripaus sisua, niin johan alkaa tapahtua. Sisu on lähes pyhä asia, jonka me suomalaiset olemme omineet. Se on tarina menneistä sukupolvistamme, jotka rakensivat tämän maan tyhjästä, hiihtivät sotaan ja sieltä takaisin ja vielä uudelleenrakensivat kaiken.
Tämän jälkeen sisua alettiin käyttää kevytkenkäisemmin. Vaikkapa Virénin Lasse, joka meni vieraalla maalla kymppitonnilla ensin rähmälleen, nousi ylös, pinkoi muiden ohi ja teki lopuksi maailmanennätysajan. Sisulla siitäkin selvittiin.
Sisulla on erityinen merkitys suomen kielessä, eikä sille löydy muista kielistä vastinetta. Sisu on päättäväisyyttä, lannistumattomuutta, mielen lujuutta ja henkistä sitkoa, kun tilanne näyttää toivottomalta. Sisu on kykyä jatkaa silloin, kun muut ovat jo heittäneet hanskat tiskiin.
Suomen satavuotisjuhlavuotena sisu äänestettiin parhaaksi sanaksi kuvaamaan itsenäistä Suomea. Mutta kuuluuko sisu vain suomalaisille? Kasvaako sisu meihin metsän siimeksessä, saunan lauteilla, aaltojen paiskoessa rantakallioihin tai pakkasen purressa?
Entäpä jos sisu ei olekaan yksinomaan suomalaisille kuuluva supervoima? Entä jos se löytyy yhtä lailla heiltä, jotka ovat saapuneet tänne vieraista maista ja jotka ovat jääneet rakentamaan elämäänsä pala palalta ja päivä päivältä?
Voiko sisu kasvaa lentokentän portilla, kun jättää taakseen koko entisen elämänsä tietäen, ettei paluuta ole? Voiko sisu kasvaa rämän Nissanin ratissa, pizzalaatikoiden lomassa, vaikka tutkintotodistus kertoo lääkärin ammatista? Voiko sisu kasvaa valoisassa nurkkahuoneessa roskakoria tyhjentäessä, kun juuri sai sadannet pakit insinöörin paikasta? Voiko sisu kasvaa puiston penkillä, kun humalainen huutaa omalle lapsellesi, että mene sinä saatanan mutakuono sinne mistä tulitkin?
Moni Suomessa asuva ulkomaalaistaustainen elää jatkuvan epävarmuuden ja sopeutumisen ristipaineessa. Kielimuuri, työllistymisen esteet, syrjintä, rasisimi ja kulttuurierot ovat raskaita vastuksia. Silti nämä ihmiset kulkevat eteenpäin. He opettelevat ja opiskelevat, tekevät kahta työtä, kasvattavat lapsiaan ja rakentavat tulevaisuuttaan. Eikö se, jos mikä, ole sisua?
Sisu ei kysy passia, kansallisuutta, uskontoa tai kieltä. Se kysyy rohkeutta jatkaa, vaikka joka puolella huudetaan, että et kuulu joukkoon. Sisu ei ole vain suomalaisten tarina. Se on meidän kaikkien. Ja juuri sen ymmärtäminen voi tehdä meistä ja tästä maasta vahvemman.
