Kerrankin Suomella on hyötyä siitä, että meillä on iso, harvaan asuttu maa.
Suomi on poikkeuksellisen suosiollinen kohde maatuulivoimalle, koska asutusta ei ole liiemmin häiritsemässä rakentamista. Siksi tuulivoimaa rakennetaan nyt rutkasti. Puhtaan ja edullisen sähköenergian mukana tulevat vihreän siirtymän investoinnit uuteen teollisuuteen.
Suomi ja Ruotsi ovat tästä molemmat erinomaisia esimerkkejä.
Suomeen on Elinkeinoelämän keskusliiton keräämän datan mukaan suunnitteilla uusiutuvan energian hankkeita 140 miljardin euron arvosta. Ruotsissa vastaavia suunnitelmia on 120 miljardin arvosta.
Väitän kuitenkin, että vauhti Merenkurkun toisella puolen on kiivaampaa kuin kotimaiset ponnistelut. Suomen summasta iso osa on suunnittelupöydällä olevia hankkeita, joiden toteutuminen riippuu monesta asiasta. Luvituksen pitää sujua, investointien rahoituksen onnistua, työvoiman saatavuus ei saa muodostua esteeksi ja asukkaiden hyväksyntäkin pitää saada.
Ruotsin 120 miljardia on eri arvioiden mukaan ”kova luku”, eli investointien toteutumista pidetään vähintään erittäin todennäköisenä.
Suomella on siis kova kirittäjä. Se ei ole huono, vaan hyvä asia.
Itse asiassa Suomella on uusiutuvan energian hankkeissa monta etua Ruotsiin verrattuna.
Meillä on ensinnäkin koko maassa yksi sähkön hinta-alue. Ruotsissa on neljä hinta-aluetta. Sähkö on Ruotsissa halpaa pohjoisessa, mutta kallista etelässä, missä valtaosa ihmisistä asuu.
Suomi on pitänyt huolen laajemmasta energiapaletista kuin Ruotsi.
Meillä suhtautuminen ydinvoimaan on ollut huomattavasti pragmaattisempaa kuin Ruotsissa, jossa nykyinen hallitus tekee täyskäännöstä ydinvoiman suhteen. Tulevina talvina Suomessa Olkiluoto 3:n kapasiteetti on käytössä, keleistä riippumatta.
Vaikka Ruotsin hallitus aikoo sallia ydinvoiman lisärakentamisen, ydinvoima ei ole missään muodossa pikaratkaisu. On aivan toinen asia säätää olemassa olevan ydinvoimalan käyttöä kuin lähteä rakentamaan uutta ydinvoimakapasiteettia.
Ruotsilla on paitsi enemmän pääomia
ja monipuolisempi talouden rakenne,
myös rohkeutta ajatella isosti.
Ruotsissakin on herätty yhteiskunnan sähköistymisen aiheuttamiin investointitarpeisiin ja kustannuksiin. Suomi on ollut Fingridin johdolla paremmin hereillä: investointeja kantaverkon kapasiteettiin on kasvatettu. Ruotsi on Suomea perässä kantaverkon kestävyyden suhteen.
Myös kuntatasolla luvituksessa Suomella on veroetu. Meillä kunnat voivat hyötyä alueelleen tulevan energiainvestoinnin tuotosta kiinteistöveron kautta, Ruotsissa ei. Tämä näkyy myös hankkeiden paikalliseen hyväksyntään liittyvässä kuntariskissä. Se on Suomessa huomattavasti pienempi kuin Ruotsissa.
Molemmissa maissa käynnissä oleva investointibuumi vaatii investointeja myös liikenneinfraan. Ruotsi on vauraampi kuin velkainen Suomi, mutta toisaalta kruunu on heikentynyt eivätkä energiainvestoinnit ole Ruotsin hallituksen ykköshuoli (turvallisuustilanne, valuutta ja asuntomarkkinat ovat).
Silti Ruotsissa suunnitellaan muun muassa Luulajan sataman isoa laajennusta, jonka pitäisi olla valmis lähivuosina.
Yksi etu Ruotsilla on, joka pysyy. Heillä on paitsi enemmän pääomia ja monipuolisempi talouden rakenne, mutta myös rohkeutta ajatella isosti.
Tästä Skellefteån kunta ja siellä laajentuva Northvoltin akkutehdas ovat loistavia esimerkkejä. Kunnan ei ole pakko taipua hiipuvan väestökehityksen edessä, vaan rohkeilla päätöksillä ja investoinneilla suunnan voi kääntää. Akkutuotannon tai päästöttömän teräksen tuotannon voi käynnistää, vaikka muutos energia-ajattelussa olisi vasta aluillaan.
Ruotsalaisilla ei ole yksinoikeutta rohkeuteen. Sitä ja kykyä ajatella isosti löytyy myös tältä puolen Merenkurkkua.
Tarvitaan yhteistyötä koko alueen kesken, yli kuntarajojen. Tarvitaan myös kykyä näkyä siellä, missä koko maata koskevia päätöksiä tehdään eli Helsinginniemellä.
Mahdollisuuksien ikkuna on nyt auki. Tästä pitää ottaa kaikki irti.
