Pohjanmaan kauppakamarin kannanotto
Keskustelu lentoliikenteen ympärillä on käynyt jälleen kuumana. Viimeisin käänne saatiin, kun hallitus päätti lisätalousarviossa esittää viiden maakuntakentän lentoyhteyksien turvaamista ensi vuoden huhtikuun loppuun saakka. Kokkola-Pietarsaaren lähitulevaisuus on siten turvattu. Pidemmän aikavälin näkymä on kuitenkin toimiva markkinaehtoinen liikenne, ja sen vaihtoehtojen punnitsemiselle ja rakentamiselle saatiin näin työrauha ja aikalisä.
Samalla voidaan pysähtyä katsomaan hieman helikopteriperspektiivistä Suomen lentoliikennettä: kenttä- ja reittiverkostoa. Suomessa se on aika lailla eri näköinen kuin muissa Pohjoismaissa. Kuten muuallakin, Suomessakin on lentokenttiä kattavasti koko maassa – niissä ei vain ole nimeksikään liikennettä.
Maamme lentoliikenne on jäänyt pahasti jälkeen muista Pohjoismaista, kuten professori Jorma Mäntynen asiantuntijoineen on ansiokkaasti selvittänyt. Suomen väkiluku on 5,5 miljoonaa, Norjan 5,4, Ruotsin 10,4 ja Tanskan 5,8 miljoonaa. Ennen pandemiaa, vuonna 2019 Norjassa oli yhdeksän, Ruotsissa kuusi ja Tanskassakin kolme yli miljoonan matkustajan kenttää. Suomessa miljoonakerhoon pääsi kaksi kenttää. Kaikkiaan Pohjoismaissa oli 21 yli miljoonan matkustajan kenttää. Väkiluvun puolesta siis Suomessa olisi täysin realistista päästä useampaan yli miljoonan matkustajan kenttään.
Suomessa on muihin Pohjoismaihin nähden täysin poikkeuksellista se, että matkustajamäärissä mitattuna yksi kenttä on aivan ylivertainen kaikkiin muihin kenttiin verrattuna. Ylivertaisuus tarkoittaa sitä, että Helsinki-Vantaan ero on yli 20-kertainen seuraavaksi suurimpaan, Ouluun. Muissa Pohjoismaissa mikään kenttä ei ole muita monta kertaa vilkkaampi. Lähtökohtaisesti niissä on volyymiltaan useita suht samansuuruisia kenttiä.
Mistä se johtuu? Syitä voidaan hakea vaikkapa siitä, että Suomessa reittiverkosto on rakennettu kaikki lentoyhteydet vievät ensin Helsinkiin -strategialla. Olemme Suomessa tottuneet ja hyväksyneet sen, että pääsääntöisesti kaikki kansainvälinen reittiliikenne kanavoidaan lähtöruutuna Helsinki-Vantaan lentoasema.
Muualla Pohjoismaissa taas suoria kansainvälisiä yhteyksiä on useilta kentiltä. Tarjonta luo kysyntää, niin kuin lentoliikenteen logiikka menee. Erityisen vahvat kansainväliset yhteydet ovat ehkä yllättäenkin eteläisestä Skandinaviasta, vaikka sieltä on Keski-Eurooppaan myös erinomaiset maayhteydet.
Ei maakunnasta maailmalle matkustava tarvitse matkaketjuunsa välilaskua Helsingissä. Monelle Kruunupyyn ja Vaasan matkustajalle olisi paljon sujuvampaa päästä suoraan Frankfurtiin tai Lontooseen. Moni olisi myös valmis vaihtamaan Helsingin Tukholmaan. Ei vain matkan päätepisteenä, vaan monipuolisempana lähtöpisteenä jatkoyhteyksiin.
Saavutettavuus nostetaan yhdeksi tärkeimmistä yritysten sijoittumiseen vaikuttavista tekijöistä. Lentoyhteydet ovat meille kaukana Pohjolassa asuville ainoa keino päästä maailmalle. Siksi ne on nähtävä infrana, jota pitää vahvistaa ja kehittää. Ne mahdollistavat sen, että Suomi on kauppakumppani- ja investointikartoilla. Silti Suomessa keskustelu lentoliikenteen ympärillä käpertyy usein yhteyksien kyseenalaistamiseen ja lakkauttamiseen ja jopa lentokenttien sulkemiseen. Laajempi talouden kuva olisi syytä laskea ja esittää.
Pitkän linjan tavoitteena tulee olla Suomen talousalueiden saavutettavuuden ja elinvoimaisuuden kasvattaminen. Miksi se, mikä muissa Pohjoismaissa on onnistunut, ei voisi onnistua Suomessakin?
