Liian korkea kynnys

Kymmenen vuoden odottamisen jälkeen Huyen Ho sai perheensä Suomeen.

Pohjanmaan maakunnissa kaivataan tekeviä käsiä, ja yrityksissä on halua palkata maahanmuuttajia. Osaajia ei kuitenkaan saada riittävästi, ja yksi syy siihen on kankea oleskelulupaprosessi.

Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan lupaavaa kasvua uhkaa heikko työvoiman saatavuus. Kauppakamarien viime joulukuussa teettämässä kyselyssä peräti 74 prosenttia kyselyyn vastanneista pohjalaisista ja keskipohjalaisista yrityksistä kertoi etsivänsä ulkomailta osaajia suorittaviin tehtäviin. Asiantuntijatehtäviin tarvittiin osaajia yli 40 prosentissa yrityksistä.

Myös valtakunnallisesti työperäinen maahanmuutto on kuuma aihe. Hallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa työn vuoksi Suomeen muuttavien määrä vuoteen 2030 mennessä, mikä merkitsee vähintään 50 000 työperäistä maahanmuuttajaa lisää nykytilanteeseen verrattuna.

Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan erityispiirteenä ovat vahvat teollisuus ja muutoinkin hyvä työllisyysaste. Pohjanmaan kauppakamarin toimitusjohtaja Paula Erkkilä toteaa, että monessa kunnassa on jo käytännössä täystyöllisyys, ja lopuissakin liikkumavaraa vain nimeksi.

– Osaajapulan helpottamiseksi on siis otettava kaikki keinot käyttöön. Ulkomaalaisten osaajien palkkaaminen on yksi keskeisistä keinoista.

Kun ulkomaalaisia jo työllistäneiden kokemukset ovat olleet myönteisiä, alueen yrityksissä toivotaan työperäisen maahanmuuton helpottamista. Töihin tulevien oleskelulupaprosessi koetaan kankeaksi tai erittäin kankeaksi lähes 40 prosentissa yrityksistä. Vain viisi prosenttia vastaajista piti prosessia sujuvana.

Moni asia toimii jo

Samaan aikaan Suomen väestöennuste näyttää rannikkoalueiden kannalta lohduttomalta. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n ennusteen mukaan suurten kaupunkien kasvu jatkuu edelleen 2020- ja 2030-luvuilla. Kasvavia alueita olisivat Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa, ja koko maan väestönkasvu perustuu vieraskielisen väestön kasvuun.

MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro rauhoittelee pohjalaisia ja keskipohjalaisia. Hän muistuttaa, että samansuuntaista viestiä työperäisen maahanmuuton helpottamisesta tulee nyt joka puolelta maata.

– Kynnys päästä Suomeen on aika korkea, ja se näkyy pitkinä lupien käsittelyaikoina ja jonoina.

Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla on kuitenkin
jo pitkät perinteet ulkomaisen muuttoliikkeen kanssa,
joten käytännötkin ovat pitkälle kehitettyjä.

Aro kertoo jopa käyttävänsä Pohjanmaan pieni kuntia esimerkkeinä onnistuneesta työperäisestä maahanmuutosta. Menestys perustuu niissä siihen, että tulijat kotoutuvat ja viihtyvät, minkä jälkeen he voivat suositella paikkakuntaa entisessä kotimaassaan asuville tutuille.

– Pitovoimakysymykseen sen sijaan voisi kiinnittää huomiota. Eli vieraskielisten jatkomuuttoja pääkaupunkiseudulle on paljon.

Peli ei ole menetetty

Aro neuvoisi pitämään katseen riittävän kaukana tulevassa. Väestön ikärakenteen muutos on nyt suurta, joten alueet kilpailevat osaavista tekijöistä entistä kiivaammin. Silloin herää kysymys, mitä sellaista rannikolla on tarjottavanaan, mitä muilla ei ole.

– Alueen menestystarina ei ehkä tule riittävän kovalla volyymilla julki. Alue on vaurasta, työllisyys on hyvä, BKT korkea ja väestön terveys ja hyvinvointi Suomen huippua. Vetovoimatekijät on viritetty huippuunsa, mutta tarina ei silti välity.

Sen lisäksi, että alueen kannattaa pyrkiä tekemään työperäisestä maahanmuutosta entistä saumattomampaa, olisi myös saatava tulijat pysymään. Tämä koskee myös Suomessa kasvaneita nuoria osaajia, joiden työmarkkinat eivät enää rajoitu vain kotimaahan.

On myös muistettava, että ennuste on parhaimmillaankin kehys, jonka toteutuminen on monen tekijän summa. Lopulliseen tulokseen voi ja kannattaa vaikuttaa nyt kun vielä voi.

Tavallinen perhearki on toteutunut unelma

Kymmenen vuotta Suomessa työskennellyt Huyen Ho taisteli kolme vuotta saadakseen perheensä luokseen. Lupaprosessi vaatii aikaa, rahaa ja sitkeyttä.

Kahdet pienet kasvot ilmestyivät Huyen Hon puhelimen ruudulle jokaisena työpäivänä Kannuksen Keskuspesulassa. 8000 kilometrin päässä Vietnamissa, Huen suurkaupungissa, tyttäret Bao Tram ja Bao Ngoc pitivät isäänsä yhteyttä videopuhelun avulla. Heidän äitinsä Tu Trinh Mach huolehti tytöistä yksin päivästä ja vuodesta toiseen, vaikka ikävä oli kova.

Tilannetta läheltä seurannut Keskuspesulan toimitusjohtaja Kristiina Liedes kertoo, että koko pesulan väki oli huolissaan Huyen Hon jaksamisesta ja surullinen siitä, että perhe ei voinut viettää aikaa yhdessä.

– Halusimme kääntää kaikki kivet, jotta Hon vaimo ja lapset pääsisivät Suomeen. En halunnut myöskään menettää hyvää työntekijää, koska Ho on ahkera, motivoitunut ja osaava tekijä. Niitä ihmisiä, joilla on heti hanskat kädessä, jos huomaavat, että jokin paikka kaipaa muutosta, Liedes toteaa.

Jos tulee Suomeen töihin,
eikä työnantajalla ole mahdollisuutta auttaa lupien kanssa,
hyvä työntekijä jää koneiston rattaisiin pyörimään.

Huyen Ho muutti Suomeen kymmenen vuotta sitten. Ennen pesulatyötä hän on ollut töissä muun muassa maanviljelyksen parissa ja rakentanut minkkitarhalle koppeja. Työhistoriaan mahtuu myös pitkiä päiviä Kiinassa, Singaporessa, Taiwanissa ja Japanissa.

Tapasimme Hon kaksi vuotta sitten, ja silloin mies totesi Suomen työpäivien olevan varsin lyhyitä. Hän kertoi jo silloin työpäivien jälkeisestä yksinäisyydestä, joka tiivistyi juhlapyhinä. Joulun hän olisi viettänyt mieluummin töissä kuin vapaalla.

Vuonna 2018 Ho sai pysyvän oleskeluluvan ja ryhtyi määrätietoisesti järjestämään vaimoaan ja lapsiaan Suomeen. Kielteinen päätös tuli 2019, mutta hän ei luovuttanut.

Palkkavaatimus rajoitti

Oleskeluluvan saaneen perheenjäseniltä edellytetään, että heidän toimeentulonsa on turvattu muuten kuin yhteiskunnan maksamilla etuuksilla. Kahden aikuisen ja kahden alaikäisen lapsen perheessä se tarkoittaa yhteensä 2600 euron nettotuloja kuukaudessa. Siihen tarvitaan yleensä yli 3000 euron bruttopalkka, ja tämä ei Hon kohdalla täyttynyt.

Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituksessa pyrittiin osoittamaan muun muassa asuinpaikan vaikutus elinkustannuksiin, tulorajat kun ovat samat Helsingissä ja Kannuksessa asuvalle. Lisäksi Ho oli vuosien ajan elättänyt perhettään heidän asuessaan kahdessa maassa.

Vihdoin keväällä 2021 tuli uusi päätös, ja se oli myönteinen.

– Toukokuussa, 16.5. he muuttivat tänne, Huyen Ho muistelee tarkkaa päivämäärää.

– Olen odottanut kymmenen vuotta, se on pitkä aika. Nyt kaikki on hyvin: haluan tehdä töitä ja säästää rahaa. Ostaa uuden auton, ehkä oman talon.

Hon unelmat ovat tavallisia, mutta samaan aikaan isoja ja tärkeitä. Yhdessäolo ja hyvä arki riittävät.

– Ja on hienoa, kun ruoka on valmiina, kun tulen töistä kotiin.

Lupaprosessi vie aikaa ja voimia

Huyen Hon mielestä maahanmuuton lupien hakeminen on hankalaa ja kallista. Se vaatii tietoa suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteista ja prosesseista, joten apu on arvokasta. Kristiina Liedes ilmaisee asian suoremmin:

– Jos tulee Suomeen töihin, eikä työnantajalla ole mahdollisuutta auttaa lupien kanssa, hyvä työntekijä jää koneiston rattaisiin pyörimään.

Seuraava askel Holle on kansalaisuuden hakeminen, mutta sitä ennen hän aikoo opetella Suomea nykyistä paremmin. Maahanmuuttoviraston haastattelussa puhutaan suomea nopeasti, joten auttavalla kielitaidolla ei pärjää. Sitä paitsi kansalaisuushakemus maksaa 460 euroa sähköisenä ja 690 euroa paperisena hakemuksena.

Myös muut lupahakemukset kurittavat kukkaroa sen verran, että esimerkiksi perheen oleskelulupahakemuksia varten on säästettävä tilipussista hyvän aikaa. Viimeksi luvat maksoivat lähes tuhat euroa.

Koulutuksen kautta hoitoalalle
7-vuotias Bao Ngoc esittelee piirustusta, jossa on heidän tuleva oma talonsa.

Hon perhe on kuitenkin tullut jäädäkseen. Perheen äiti Tu Trinh Mach aikoo ensin opetella suomea ja hankkia sitten lähihoitajakoulutuksen. Ikäihmisten parissa kun kuulemma on työvoimapulaa.

– Vietnamissa olin kiinan kielen tulkki. Opiskelin yliopistossa neljä vuotta ja asuin vuoden Kiinassa, hän kertoo.

Tyttäret ovat sopeutuneet uuteen arkeen Kannuksessa nopeasti. 9-vuotias Bao Tram rakastaa talvea, lunta ja hiihtämistä, ja 7-vuotias Bao Ngocista Suomessa on kiva asua, koska isäkin asuu samassa paikassa. Huyen Ho haaveilee, että tyttäret saavat Suomessa hyvän koulutuksen. Pienessä kyläkoulussa opiskelu on jo nyt erilaista kuin entisessä tuhannen oppilaan koulussa Huessa. Yksi asia riitti vakuuttamaan tytöt siitä, että uusi koulu on kiva paikka.

– Me saimme opiskelua varten omat iPadit! Bao Ngoc kertoo.

Hieno alue heittää huiput hukkaan

Nuori, korkeakoulutettu ammattilainen ei löytänyt Vaasasta töitä ja muutti Helsinkiin. Hän uskoo, että rannikon yritykset voisivat suhtautua nykyistä avoimemmin kansainvälisten osaajien palkkaamiseen.

Roman Pikalenko oli vasta 17-vuotias muuttaessaan Moskovasta Suomeen opiskelemaan. Hän halusi vaihtaa maisemaa ja nähdä maailmaa, joten muutto Vaasaan tuntui jännittävältä kokemukselta. Opinnot sujuivatkin hyvin, ja hän löysi paljon uusia ystäviä korkeakoulukaupungista.

Roman Pikalenko kannustaa kaikkia opiskelijoita tutustumaan laajasti elinkeinoelämään ja sen toimijoihin. Kansainväliselle opiskelijalle se on erityisen tärkeää, koska heillä ei usein ole valmista verkostoa alueella.

Hän sai opintonsa päätökseen vuoden 2020 lopussa. Pikalenkolla on kaksoistutkinto Vaasan ammattikorkeakoulusta ja saksalaisesta University of Applied Management Studies -korkeakoulusta Mannheimissa.

Hän huomasi kuitenkin pian, että työllistyminen International Business -tutkinnolla ei ollut helppoa. Vaikka monen yrityksen työkielenä on englanti, käytännössä työnhakijoilta haluttiin joko suomen tai ruotsin kielitaitoa. Uusien tekijöiden oli myös vaikea saada jalkaa oven väliin.

– Useimmissa paikoissa vaatimuksena oli vähintään vuoden tai kahden työkokemus. Itse olin työskennellyt opiskeluaikana tarjoilijana ravintoloissa ja baareissa, koska koulutusta vastaavaa työtä ei löytynyt.

Moni hänen tuttunsa oli samassa tilanteessa. Kansainväliset osaajat, jotka olivat hankkineet korkeakoulutuksen Suomessa, eivät päässeet näyttämään kykyjään työelämässä. Lopulta hän päätti muuttaa Helsinkiin, jossa olisi enemmän mahdollisuuksia kuin Vaasassa. Siellä hän pääsi ensin harjoittelijaksi yritykseen, joka tarjoaa rekrytoinnin videopalveluita, ja pian sai sieltä vakituisen työpaikan kasvumarkkinoinnin asiantuntijana.

– Helsingissä on start upeja, jotka ovat avoimia palkkaamaan uusia kykyjä. Oma näkemykseni on, että start upeissa suhtaudutaan muutenkin joustavammin eritaustaisten ihmisten palkkaamiseen kuin perinteisissä yrityksissä.

Lisää yhteistyötä yrityksiin

Pohjanmaa jäi Pikalenkon mieleen kauniina maakuntana, jossa oli hyvä opiskella. Hänestä onkin sääli, että alue hukkaa osan mahdollisuuksistaan, kun päästää koulutettuja osaajia muuttamaan muualle.

– Toki taustalla on myös se, että nuori väki saattaa kaivata sinne, missä tapahtuu. Helsinkiin verrattuna rannikon kaupungit voivat tuntua turhankin rauhallisilta, suurkaupungissa lapsuutensa viettänyt nuorimies pohtii.

Hänestä aluetta kannattaisi kehittää yhteisvoimin, koko rannikko huomioiden. Esimerkiksi yrittäjät voisivat olla nykyistä tiiviimmin yhteydessä naapurikaupungissa toimiviin kollegoihinsa.

Tuoretta näkemystä opiskelijoilta

Hän ehdottaa myös, että asiantuntijoita muualta maasta voisi kutsua alueelle töihin nykyistä enemmän.

Heillä olisi tuoretta näkemystä, ja huippuasiantuntijoilla voisi saada alueelle valtakunnallista näkyvyyttä. Se taas voisi houkutella uusia osaajia alueelle.

– Kansainvälisille opiskelijoille kannattaa luoda erilaisia ohjelmia, joissa voi esitellä osaamistaan ja ideoitaan. Esimerkiksi hautomot ja hackathonit ovat hyviä tapoja löytää uusia kykyjä. Tärkeää on antaa heille työkaluja kehittää osaamistaan ilman että pitää muuttaa Helsinkiin.

TEKSTI: NADIA PAAVOLA
KUVAT: SAMI PULKKINEN, HAASTATELLUT