Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaan mielipidesivulla 25.3.2020
Tämä kysymys on menettänyt meillä monella merkityksensä, kun korona on ajanut työn toimistoilta koteihin. Tällä hetkellä joka viides koko maapallon väestöstä on ohjeistettu pysymään kotona. Oma kalenterini tyhjeni viikko sitten kaikesta fyysistä läsnäoloa vaativasta tekemisestä. Ei yrityskäyntejä, ei seminaareja tai muita tilaisuuksia, ei palavereja tai lounastapaamisia.
Hetken jo ehdin hekumoida ajatuksella, että onko tämän ennätyskiireisen kevään ja nyt käsillä olevan akuutin koronakriisin jälkeen paremmin aikaa ajattelulle, itsensä kehittämiselle ja toimintatapojen parantamiselle. Eipä taida olla. Nyt viikon etänä työskennelleenä kalenteri alkaa jälleen täyttyä.
Korona teki hetkessä työelämälle sen, mitä työelämän tutkijat ovat meille vuosikaudet yrittäneet kertoa tapahtuvaksi. Työn murros tuli nyt karmit kaulassa ja työpaikoilla on otettu digiloikkaa tsunamin voimalla. Moni, joka vielä kaksi viikkoa sitten vannoi, että ei tätä työtä voi tehdä kotoa käsin, on joutunut syömään sanansa. Yllättäen onkin löydetty keinot paikka- ja aikariippumattomaan työhön.
Voi olla, että sana ”etätyö” poistetaan Kielitoimiston sanakirjasta tarpeettomana. Työstä tulee vihdoin erilaisia asioita, joita tehdään, eikä paikka minne mennään. Samassa murroksessa voidaan heittää romukoppaan työn mittaaminen aikayksikköinä ja siirtyä mittaamaan työn tuloksia. Kielitoimiston sanakirjasta löytyy myös sana ”paradigma”. Työyhteisöjen johtamiseen tarvitaan nyt akuuttia paradigman muutosta.
Moni meistä lienee huomannut sen, että etänä saa paljon enemmän aikaiseksi. Varsinkin, jos jaloissa ei pyöri etäkoululaisia. Koska työtä voi tehdä keskeytyksettä, kaikki totutut tauotukset jäävät helposti väliin. Kahvit hörpätään koneen ääressä, jos muistetaan. Viikon lähinnä vain istuneena huomaan, kuinka paljon tavalliseen toimistotyöhönkin sisältyy askeleita.
Siinä missä koronan vaikutukset näkyvät pitkään taloudessa, näkyvät ne myös vyötäröllä. Arkiaktiivisuus on entistä enemmän taistelemista omaa laiskuutta ja mukavuudenhalua vastaan. Liikuntapaikat on suljettu, mutta kuinka moni oikeasti harjoittelee kotona? Siitäkin huolimatta, että netti on täynnä mitä moninaisempia ohjeita. Työpäiviä pitäisikin nyt rytmittää ihan luvan kanssa hetkittäin ulkona liikkuen. Eikös meillä kaikilla etätyön sankareilla ole jo muutenkin jaloissa valmiiksi verkkarit?
