Muutama vuosi sitten eri foorumeilla päiviteltiin sitä, kuinka jokaiselle Suomeen syntyvälle lapselle oli korkeakoulupaikka. Voidaan varmasti ihan perustellusti ihmetellä, että kun korkeakoulututkinnon suorittaa reilu kolmannes väestöstä, niin ketkä näihin loppuihin paikkoihin menevät opiskelemaan. Suomessa tuskin jatkossakaan kaikki haluavat tai pääsevät korkeakouluun eivätkä läheskään kaikki työt edellytä korkeakoulutusta. Johtopäätöksenä oli, että korkeakoulupaikkoja on liikaa.
Julkisessa keskustelussa kuitenkin helposti käy niin, että rinnastamme ja yhdistämme toisistaan riippumattomia asioita.
Viime syksynä peruskoulun ensimmäisen luokan aloitti 60 000 lasta. Korkeakoulupaikkoihin käytettyä logiikkaa soveltamalla voisimme kantaa huolta siitä, että jokaista syntynyttä lasta kohti yhteiskunta tarjosi 1,3 peruskoulupaikkaa. Samoin yhtä perusteltua olisi todeta, että viime vuonna syntyneille vauvoille on jokaiselle oma rotukoira. Koiria nimittäin rekisteröitiin hieman enemmän kuin vauvoja syntyi.
Vertailuilla pyritään havainnollistamaan asioiden mittasuhteita. Julkisessa keskustelussa kuitenkin helposti käy niin, että rinnastamme ja yhdistämme toisistaan riippumattomia asioita. Vuonna 2020 syntyneet lapset eivät täytä korkeakouluja vuonna 2020. Silti korkeakoulukeskustelussa tätä aivan absurdia vertailua on käytetty milloin minkäkin tarkoitusperän perusteluun ja oikeuttamiseen. Korkeakoulujen aloituspaikkojen vähentämiseen, rahoituksen allokoimiseen, korkeakouluverkoston harventamiseen tai keskittämiseen – vain muutaman mainitakseni.
Työ ja osaaminen ovat se perusta, jolle Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi rakennetaan nyt ja tulevaisuudessa. Puhuttaessa korkeakoulutuksen mitoituksesta emme puhu vain tietyn ikäluokan koulutuksen turvaamisesta ja koulutuspaikkamääristä. Työn murros on johtanut osaamistarpeiden valtavaan muutokseen ja siirtänyt katseet nuorisokoulutuksesta jatkuvaan ja elinikäiseen oppimiseen, työelämälähtöiseen koulutukseen ja osaamisvajeen täyttämiseen. Voi hyvinkin olla, että ikäluokallisen verran korkeakoulupaikkoja on jatkossa aivan liian vähän.
Paula Erkkilä
johtaja
Pohjanmaan kauppakamari
