Iranin sodan puhjettua vuoden 2026 alussa kevyen polttoöljyn hinta on noussut lähes 50 prosenttia ja dieselin hinta noin 18 prosenttia. Rakennus- tai koneyrityksille, joissa polttoaine kustannukset muodostavat merkittävän osan toimintakustannuksista, tämä ei ole pelkkä markkinailmiö vaan suora kysymys siitä, kuka kantaa taloudelliset seuraukset. Tämä on myös oikeudellinen ongelma, sillä useimpia tällaisia sopimuksia säätelevät yleiset sopimusehdot eivät ole suunniteltuja näin suurille hintashokeille.
Kokemuksemme mukaan kysymystä lisäkustannusten jaosta harvoin esitetään ennen kuin shokki on jo tapahtunut. Silloin hintariskin kantava osapuoli on useimmiten hyväksynyt sen laskematta, minkä arvoinen se on, eikä vastapuoli ole ymmärtänyt, että ongelma on yhtälailla sen oma. Tämä kirjoitus tarkastelee, mitä sopimusehdot tosiasiallisesti merkitsevät riskiprofiilin kannalta ja miten osapuolet voivat neuvotella sopimuksen, joka kestää myös kriisitilanteessa.
