Tässä päivänä muutamana meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Ylen haastatteleman liikenne- ja viestintäministeriön runkoverkkoasetusta valmistelevan erityisasiantuntijan mukaan heidän näkemyksensä on, että alueemme elinkeinoelämälle on ehdottomasti parempi vaihtoehto olla runkoverkon ulkopuolella, kuin kuulua siihen. Kyse on siis valtatie 8:sta, tuttavallisemmin kasitiestä.
Kommentti liittyy parhaillaan lausuntokierroksella olevaan esitykseen maanteiden ja rautateiden runkoverkosta. Siihen on tarkoitus liittää maanteistä ne valtakunnallisesti merkittävät tiet, jotka palvelevat pitkänmatkan, eli yli 100 kilometrin, henkilö- ja tavaraliikennettä ja jotka yhdistävät suurimmat keskukset ja solmukohdat. Runkoverkolla tavoitellaan elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantamista vaikuttamalla kuljetusten täsmällisyyteen ja alentamalla kuljetuskustannuksia. Tämän vuoksi verkkoon kuuluvilla maanteillä nopeusrajoitukset olisivat vähintään 80 kilometriä tunnissa, liikennettä hidastavia liittymiä olisi vähemmän ja ohituspaikkoja enemmän.
Kasitietä ei esityksessä ole sisällytetty tähän teiden tulevaan kuninkuusluokkaan. Ainoastaan Kokkolan ja Ytterjeppon sekä Turun ja Porin väli nähdään osana verkkoa. Koko rannikon elinkeinoelämä, kunnat ja maakuntaliitot ovat syystäkin tyytymättömiä ja tuohtuneita. Runkoverkkoasetus kun toimii samalla tiestön pitkäjänteisen kehittämisen lähtökohtana. Jatkossa niukkuutta jaetaan erityisesti runkoverkossa oleville teille. Ulkopuolelle jäävien väylien uhkana on näivettyä teiden kerjäläisiksi. Kasitie kerjäläisenä ei pysty palvelemaan elinkeinoelämän kuljetuksia, ja kilpailukykymme vaarantuu.
Suomen talouden keskeinen perusta on kansainvälisillä markkinoilla menestyvä vientiteollisuus. Länsirannikon maakunnissa viennin osuus on selvästi maan keskiarvoa korkeampi. Esimerkiksi Pohjanmaan kauppakamarialueella teollisuuden tuotannosta peräti 71 prosenttia viedään ulkomaille, kun vastaava luku koko maassa on 57 prosenttia.
Länsirannikon maakuntien yhteenlaskettu tavaraviennin arvo oli viime vuonna noin 17 miljardia euroa, mikä on lähes kolmannes koko Suomen tavaraviennin arvosta. Tähän suhteutettuna esimerkiksi Vaasa-Oulu-yhteysvälin parannukset, joiden on arvioitu maksavan 150¬-300 miljoonaa euroa, tuntuvat varsin kohtuullisilta. Runkoverkon ulkopuolelle jäätäessä nämä haaveet saadaan haudata katupölyn alle.
Kasitien varrella on ainutlaatuinen vientiteollisuuden, satamien ja lentoasemien vyöhyke, jonka tuotantolinjana tie on. Merkitystä korostaa lisäksi se, että Kokkolan ja Turun välillä ei ole rannan suuntaista rautatieyhteyttä. Vaihtoehtoisia kuljetusmuotoja ei siis ole. Oman alueemme lisäksi kasitien varrella sijaitsevat satamat palvelevat laajasti myös muuta Suomea, osin myös kansainvälistä transitoa.
Alueemme yritykset investoivat vuosittain kymmeniä miljoonia euroja tuotantolaitosten kunnossapitoon, tuotannon laajentamiseen ja parantamiseen kilpailukykynsä ylläpitämiseksi. Ne tarjoavat meille työtä ja maksavat veroja, joiden varaan hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu. Infrastruktuurin tehtävänä on tarjota varmat, turvalliset, nopeat ja kustannustehokkaat kuljetukset ja luoda siten pohjaa elinkeinoelämän tuleville investoinneille sekä varmistaa, että jo tehdyt investoinnit voidaan hyödyntää tehokkaasti.
Kasitie Turusta Ouluun palvelee Suomen vientiteollisuuden tuotantolinjana ja on menestystekijä maan taloudelle. Koko maan etu on, että suurimman viennin alueilla infra on parhaassa kunnossa. Ei ruokkivaa kättä kannata purra.
