Toimitusjohtajamme Paula Erkkilä kirjoittaa kolumnia Keskipohjanmaahan. Muutaman viikon välein hän tarkastelee maailmaa ”kamarin ikkunasta”, kuten hän on palstansa nimennyt. Kolumneissaan hän tutkailee elinkeinoelämän ilmiöitä, työelämän trendejä ja kuumiakin puheenaiheita.
Kolumni julkaistiin painetussa Keskipohjanmaassa lauantaina 26.7.2025.
Suomi elää viennistä. Meillä ei ole riittävän suurta kotimarkkinaa ylläpitämään talouskasvua, työpaikkoja ja julkisia palveluja. Vientitulojen varassa ovat koulut, tiet, terveydenhuolto ja eläkkeet. Ilman vientiä ei ole palkkaa, työmatkajunia eikä hyvinvointivaltiota. Viennin menestys näkyy meidän jokaisen arjessa.
Erityisen hyvin se näkyy Keski-Pohjanmaalla. Kokkolan satama on täynnä säiliöitä, tehtaita laajennetaan ja rekat jylisevät teillä – juuri täällä tehdään Suomen tärkeimpiä euroja. Maakunta on asukaslukuun suhteutettuna viennissä Suomen ykkönen. Jokainen keskipohjalainen vei viime vuonna lähes 37 000 euron edestä tavaraa. Yksi keskipohjalainen vei eteläpohjalaiseen verrattuna yhdeksänkertaisesti, uusimaalaiseen kolminkertaisesti ja pohjoiskarjalaiseen kuusinkertaisesti. Aina kun maakuntien vientivertailuja julkaistaan, kasvavat keskipohjalaiset päätä pidemmiksi ja jakavat innolla somessa Timo Aron visualisointeja.
Kolikolla on toinenkin puoli. Vienti on harvojen varassa: jopa 95 prosenttia siitä tulee muutamalta suurelta, ulkomaalaisomisteiselta yritykseltä. Yksi työtaistelu, tuotantokatkos tai hintaheilahdus voi kipata koko seudun lukemat. Niin kävi viime vuonna, kun Keski-Pohjanmaan vienti laski jyrkästi – enemmän kuin missään muussa Manner-Suomen maakunnassa.
Kotimaisomisteisten vientiyritysten volyymi on viidellä prosentilla Suomen pienin. Vientiyrityksiäkin on vähän – määrässä vain Kainuu jää taaksemme. Maakunnassa on 250 vientiyritystä, kun Pohjanmaalla on lähes tuhat ja Etelä-Pohjanmaallakin yli 700. Tarvitsemme siis kipeästi lisää kotimaisia vientiyrityksiä.
Vientiä on laajennettava uusille markkinoille ja kasvaville aloille: vihreään teknologiaan, biotalouteen, digitalisaatioon ja hyvinvointiteknologiaan. Halpa ja puhdas energia antavat meille kilpailuetua. Palveluviennissä olemme muuta maata jäljessä, ja sieltä syntyvä arvonlisäys on usein suurempaa kuin tavaraviennistä. Monipuolinen vientirakenne toisi alueelle vakautta ja Suomelle resilienssiä.
Kun katse nostetaan maakunnasta maailmalle, näkyy karu kuva. Suomi ei ole pysynyt viennin kehityksessä naapureiden vauhdissa. Meillä viennin osuus bruttokansantuotteesta on 41 prosenttia, kun Tanskassa se on 69 ja Ruotsissa 53. Naapurit ovat päässeet vientivetoiseen kasvuun ja yhdistäneet sen maltilliseen julkiseen sektoriin ja teollisuusmyönteiseen politiikkaan. Suomessa puhutaan viennistä kauniisti, mutta teot ovat jääneet puolitiehen. Emme voi olla vientimaa, jos emme rakenna sille kestävää pohjaa.
