Suomen julkinen talous on ollut alijäämäinen vuodesta 2009 asti eikä velkaantumiselle näy loppua. Hallitus yrittää paikata tilannetta leikkaamalla menoja ja kiristämällä valmiiksi tiukkaa veroruuvia edelleen. Syynä synkkyyteen on kasvun puute: Suomen talous ei ole kasvanut viimeiseen 16 vuoteen käytännössä lainkaan.
Uutta kasvua ei tule ilman uusia investointeja. Ainoa riittävän nopeasti vaikuttava asia, mitä poliitikot voivat kasvun kiihdyttämiseksi tehdä, on verotuksen keventäminen. Viimeaikainen kansainvälinen tutkimus on havainnut yhteisöveron kevennysten ja verokannustimien saavan aikaan positiivisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen. Tutkimukset viittaavat siihen, että yhteisöverot vaikuttavat merkittävästi investointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen sekä yrittäjyyteen.
Euroopan unioni on väljentänyt valtiontukisäännöksiä vastaamaan jäsenvaltioiden teollisuuspoliittisia tarpeita. Paluuta vanhaan ei ole näköpiirissä, kun suuret teollistuneet maat niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin houkuttelevat vihreän siirtymän investointeja merkittävillä yritystuilla ja verokannustimilla. Esimerkiksi Saksa alentaa yritysverotusta merkittävästi lähivuosiksi ja suuntaa teollisuusyrityksille miljardiluokan tukia.
Suomi on jäänyt kilpailussa sivustakatsojaksi. OECD:n vertailussa uusien investointien verokustannuksesta vuonna 2022 Suomi oli kireimpien verottajien joukossa.
Suomen talous ei ole kasvanut
viimeiseen 16 vuoteen käytännössä lainkaan.
Suomen yhteisöverokanta pitää alentaa 15 prosenttiin, globaalin minimiveron tasolle. Hyödyllisintä olisi ajoittaa veronalennus vaalikauden loppuun, mutta päättää siitä jo nyt. Ennalta ilmoittaminen antaisi investoijille signaalin sijoittaa Suomeen heti veronalennuksen tultua tietoon, mutta yhteisöveroa pienentävä vaikutus syntyisi vasta myöhemmin.
Yhteisöverokannan alentaminen viidellä prosenttiyksiköllä on kallista. Julkiselle taloudelle edullisempi vaihtoehto olisi verohyvityksen käyttöön ottaminen uusiin investointeihin. Mallissa tietty osuus investointikustannuksista muodostaa verohyvityksen, jota vastaan investoiva yritys voi kuitata osan maksamansa yhteisöveron määrästä. Verohyvitys poikkeaa verovähennyksestä siten, että se pienentää suoraan maksettavan veron määrää eikä verotettavan tulon määrää.
Paraskaan tutkimus ei pysty vastaamaan tyhjentävästi siihen, miltä osin ja miten nopeasti veronkevennys rahoittaisi itse itsensä. Silti kevennys kannattaa tehdä, vaikka sitä voidaan joutua rahoittamaan talouskasvun kannalta vähemmän haitallisten verojen kiristämisellä. Kompensoivia toimia voisivat olla kiinteistö- ja haittaverojen sekä alennettujen arvonlisäverokantojen kiristykset, mutta niiden suhteen on syytä olla varovaisia. Korkean veroasteen Suomessa helppoja veronkiristyskohteita ei ole.
Uusien investointien verohyvityksen etu on, että sen verotuottoja pienentävät vaikutukset jaksottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Verohyvityksiä ei tule, jos ei ole uusia investointeja. Kustannus julkiseen talouteen havaitaan vain siinä positiivisessa skenaariossa, että investointeja oikeasti tehdään.
Pohjoismaat nauttivat monen vastuullisuutta vaativan sijoittajan luottamusta. Suomella on kädessään kohtuulliset kortit, jotka pitää pelata oikein. Talouskasvulle haitallisia veroja kannattaa keventää nyt.
