Made in Uusikaupunki luki vastikään koeajamamme auton takalasissa. Ajatus Suomessa valmistetusta uudesta autosta on kieltämättä hyvin kutkuttava. Uida nyt vastavirtaan samaan aikaan, kun kuluttajia suorastaan ohjataan hakemaan käytetty auto ulkomailta!
Uusia henkilöautoja on tänä vuonna rekisteröity vajaat 80 000, joka on 12 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Vertailun vuoksi käytettynä maahantuotujen autojen määrä on ollut voimakkaassa kasvussa jo puoli vuosikymmentä. Tänä vuonna tuonnin ennustetaan kasvavan lähes 60 000 autoon.
Käytettyjen tuontiautojen myötä valtiolta jäi viime vuonna saamatta arvonlisäveroa sadan miljoonan euron verran. Maahantuonti ei siis ole mitään nappikauppaa. Se syö suoraan kotimaista uusien autojen myyntiä.
Isompi ristiriita kuitenkin syntyy kansallisen energia- ja ilmastostrategian suhteen; Suomi on asettanut tavoitteeksi puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää autokannan nykyistä paljon nopeampaa uusiutumista, mikä tapahtuu kasvattamalla huomattavasti uusien autojen myyntiä.
Autokantamme kuitenkin päinvastoin vanhenee jatkuvasti ja Suomea voidaan ihan syystä kutsua Länsi-Euroopan käytettyjen autojen hautausmaaksi. Tuontiautot ovat iältään keskimäärin yli 8-vuotiaita, isoja dieselautoja. Houkutus tuoda suuripäästöinen auto ulkomailta on kova, koska isoissa autoissa veron osuus hinnasta voi olla jopa puolet. Dieselautojen kanta Suomessa kasvaa siis koko ajan ja samalla päästövähennystavoitteet karkaavat yhä kauemmas.
Autokannan vanheneminen voidaan pysäyttää sillä, että kotimaasta hankittu uusi auto on hinnaltaan houkutteleva. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien autojen autoveron laskemista; kaupan katteet ovat jo kipurajoilla.
Ilmastotavoitteiden lisäksi Suomen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomessa on 250 000 sähkö- ja 50 000 kaasuautoa. Viime vuonna rekisteröitiin 800 täyssähköautoa, joten tämäkin tavoite vaikuttaa erittäin haastavalta. Vaikka täyssähköautojen kysyntä kasvaa, autojen saatavuus takkuaa. Autotehtaiden kiikarissa kun ovat maat, joissa on suurimmat sähköautomarkkinat. Tavoitteeseen päästäksemme meidän tulisi saada vuosittain yli 20 000 uutta sähköautoa.
Autokannan uusiutumista voidaan kiihdyttää myös pienemmillä toimilla. Viime vuonna kokeillun romutuspalkkiokampanjan myötä tuhansia vanhoja ja suuripäästöisiä autoja korvattiin vähäpäästöisillä, uusilla autoilla. Valtio jäi romutuspalkkioiden jälkeen 32 miljoonaa euroa verotuloina plussan puolelle. Kokeilua kannattaisi jatkaa. Lisäksi vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvon alentamisella saataisiin vaihtoautomarkkinoille nopeammin myytävää.
Viime vuoden alussa aloitettiin uusien täyssähköautojen määräaikainen hankintatuki, joka mahdollistaa ostajalle tai pitkäaikaisvuokraajalle kahdentuhannen euron tuen. Tänä vuonna liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä esitti tuen nostamista jopa 6000 euroon, kuten monissa muissa maissa on tehty hyvin kokemuksin. Näiden porkkanoiden lisäksi biopolttoaineiden mahdollisuudet tulee pystyä hyödyntämään.
Nostan hattua suomalaiselle autokaupalle, joka on jo pitkään kitkutellut löysässä hirressä. Suurta haittaa kaupalle on aiheuttanut jatkuva julkinen autovero- ja käyttövoimakeskustelu. Spekulointi sekoittaa kuluttajien päät ja siirtää autonhankintaa. Milloin on oikea hetki?
