Keskipohjanmaa on viime päivinä käsitellyt työvoimapulaa monesta eri näkökulmasta. Rekrytointivaikeudet varjostavat ja estävät monin paikoin kasvua. Lääkkeiksi on tarjottu ketterämpiä koulutusmahdollisuuksia, työllistämisen helpottamista, paikallista sopimista, kannustavampaa verotusta, työttömien aktivointia ja ties mitä. Näitä kaikkia tarvitaan.
Saamme olla ylpeitä, että Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien 74,3 prosentin työllisyysaste on Suomen korkein. Myös työttömyysasteemme on edelleen manner-Suomen alhaisin. Silti 6,7 prosentin työttömyys pitää sisällään melko lailla Kaustisen, Lestijärven ja Perhon asukkaiden verran työttömiä. Avointen työpaikkojen määrä alueellamme on noussut jo pitkään, ja tällä hetkellä TE-toimistossa yli kolmetuhatta työpaikkaa etsii tositarkoituksella tekijäänsä. Kaikki paikat eivät löydy kuitenkaan työkkärin tiskiltä, ja asiantuntija-arvion mukaan todellinen työpaikkojen määrä on vähintään kolminkertainen.
Työpaikkoja on tarjolla selvästi enemmän kuin työttömiä. He, jotka tässä imussa eivät työllisty, tarvitsevat usein mittavia toimenpiteitä oman osaamisen kehittämiseen sekä muutakin laajamittaista tukea. Suomessa tätä työttömyyden kovaa ydintä on pyritty ratkaisemaan esimerkiksi aktiivimallilla. Yrityksissä se on näkynyt lähinnä turhana lisätyönä. Kerrotaan, että sellaisten hakemusten määrä on lisääntynyt huomattavasti, joissa hakija ei oikeasti ole halukas työntekoon.
Ihmeitä saadaan tehdä, jos työllisyysastetta kyetään vieläkin nostamaan. Mutta nostaa sitä pitää, koska mukaan peliin astuu vielä yksi muuttuja: väestörakenne. Vuoteen 2030 mennessä 25-64-vuotiaiden määrä Suomessa vähenee 50 000 henkilöllä, kun samaan aikaan muut ikäluokat kasvavat 265 000 henkilöllä. Ja viisi vuotta siitä eteenpäin maan väestönkasvu lakkaa kokonaan.
Julkisen talouden menot ovat jo nyt tuloja suuremmat, ja ikärakenteen myötä ne kasvavat tulevaisuudessa. Vähenevän työikäisen väestön verotuloilla pitää kantaa entistä kovempi julkisten palveluiden taloudellinen taakka. Koska kukaan meistä ei halua maksaa enempää veroja, Suomen taloutta uhkaa ylivelkaantuminen. Tätä kutsutaan kestävyysvajeeksi.
Valtiovarainministeriön ennusteen perusteella kestävyysvaje on niin suuri, että edes 80 prosentin työllisyysaste ei riitä kuromaan sitä umpeen. Tarvitaan isoja rakenteellisia toimenpiteitä. Esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmästämme löytyy moninaisia kannustinloukkuja, jotka voivat tehdä työn vastaanottamisesta taloudellisessa mielessä kannattamatonta.
Suomi tarvitsee myös kipeästi lisää työvoimaa ja uusia veronmaksajia. Ratkaisu on saada sitä ulkomailta. Edessä on paljon esteiden ja byrokratian purkamista, koska alun perin maahanmuuttopolitiikkaa ei rakennettu työrukkaset kädessä, vaan turvallisuuspoliittinen univormu päällä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole.
Kun puhutaan työvoimapulasta, puhutaan sinun ja minun tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Kun yksittäinen työnantaja ei saa tarvitsemaansa työntekijää, ei se ole vain hänen murheensa. Se on ikään kuin yhteiskunnallinen myymälävarkaus, jossa yhden tappio koituu lopulta kaikkien maksettavaksi. Mitä enemmän meitä yhteisen kakun maksajia on, sitä ohuempi siivu jokaisen kontolle jää.
