Suomi keikkui vielä vuosituhannen vaihteessa erilaisten kilpailukyky-, osaamis- ja hyvinvointimittausten kärkisijoilla, mutta suunta on ollut jo pitkään alaspäin. Kauppakamarit haluavat kääntää kurssia ja rakentaa Suomesta yhteiskunnan, joka panostaa pitkäjänteisesti osaamiseen, uudistumiseen, innovaatioihin ja kestävään kasvuun. Sen myötä syntyy maa, joka on paras meille kaikille.
Ilmastonmuutos kuriin ja Suomi kestävän kasvun tielle. Työllisyysaste 80 prosenttiin, julkinen talous tasapainoon, osaamisesta jälleen selkeä vientivaltti, liikenneinfran kehittämiseen aivan uusi vaihde ja pykäläbyrokratian tilalle sujuvampaa sääntelyä.
Siinä Kauppakamarien keskeiset teesit tuleviin eduskuntavaaleihin. Samat teemat ovat toki olleet viime vuosina monien muidenkin järjestöjen ja puolueiden asialistoilla. Siksi pyörää ei ole tässä kohtaa yritettykään keksiä uudelleen. Sen sijaan on mietitty, miten se saadaan lopultakin pyörimään aidosti koko Suomea hyödyttävällä tavalla.
”Meillä on mennyt viime vuosina hieman paremmin, mutta edessä on silti monia vaikeita päätöksiä. Suomi oli vielä vuosituhannen vaihteessa esimerkki huippuosaamisesta, dynaamisuudesta ja uusiutumiskyvystä, joka konkretisoitui myös kansainvälisissä vertailuissa lukuisina kärkisijoina. Nyt meidän on päästävä takaisin samoille paalupaikoille”, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi tiivistää.
Samalla hän painottaa, ettei teeseissä ole kyse perinteisestä etujärjestöajattelusta. Ennemminkin halutaan tuoda rohkeita ratkaisuja Suomen rakenteellisiin ongelmiin.
”Vaalit ovat aina vaikuttamisen paikka. Me haluamme tehdä Suomesta parhaan maan meille kaikille.”
Ilmastonmuutosta on turha pakoilla
Vaalien alla äänestäjille annetaan aina tukku lupauksia paremmasta huomisesta. Ne kaikki käyvät kuitenkin pidemmässä juoksussa merkityksettömiksi, jos ilmastonmuutos etenee synkimpien ennusteiden mukaan.
Siksi tuota teemaa ei Romakkaniemen mukaan voi enää väistää.
”Ilmastonmuutos on ratkaistava tässä ja nyt ja se vaikuttaa jossain vaiheessa meidän jokaisen elämään. Konkreettisia päätöksiä sen jarruttamiseksi on tehtävä paitsi kansainvälisesti myös paikallisella tasolla – viime kädessä ihan omissa arkisissa valinnoissamme”, hän tähdentää.
Samalla hän tiedostaa, että moni voi tuntea globaalin haasteen edessä suoranaista voimattomuutta. Samalla mieleen hiipii helposti epäilys, minkä verran Suomen kaltaisen pienen ja syrjäisen maan ilmastoteoilla on lopulta merkitystä isossa kuvassa.
Romakkaniemen mukaan jokainen kehitysaskel on tässä kohtaa tärkeä. Kaiken lisäksi rohkeille ja innovatiivisille tiennäyttäjille voi avautua tätä kautta aivan uusia kehityspolkuja.
”Ilmastonmuutos on uhka, mutta Suomen kaltaiselle maalle myös mahdollisuus. Voimme kehittää ratkaisukeskeistä lainsäädäntöä, synnyttää innovaatiota sekä rakentaa markkinoita ja teknologiaa ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyville tuotteille ja palveluille”, Romakkaniemi listailee.
Onnistuminen kuitenkin edellyttää, että ilmastopolitiikan keinot ovat uusien haittaverojen ja kieltojen sijaan markkinalähtöisiä. Päätöksillä on luotava yrityksille helposti ennustettava ja neutraali toimintaympäristö, joka jättää riittävästi aikaa vastata muutoksiin.
”Nopea tempoilu luo vain yleistä epävarmuutta ja jarruttaa investointeja. Lisäksi poliittisen ohjauksen on perustuttava mitattaviin vaikutuksiin, ei yksittäisten teknologioiden tai energianlähteiden tukemiseen”, Romakkaniemi tähdentää.
Osaaminen uuteen nousuun
Yksi iso haaste on osaavan työvoiman puute, joka jarruttaa jo nyt Suomen talouskasvua. Väestön ikääntyessä tilanne pahenee edelleen ja siksi hälytyskellojen pitäisi soida jo joka suunnalla.
Perusopetuksen taso on heikentynyt selkeästi, myös siirtymässä koulutusasteelta toiselle on selkeää tyhjäkäyntiä ja välivuosia. Ne käyvät kalliiksi sekä opiskelijoille että yhteiskunnalle.
”Laadukas koulutusjärjestelmä ja huippuosaaminen ovat olleet Suomen keskeisiä menestystekijöitä jo vuosikymmeniä, mutta nyt tämä perusta on rapautumassa. Yli 10 prosenttia peruskoulun päättävistä ei omaa edes riittävää lukutaitoa toisen asteen opintoja varten. Tällaiseen syrjäytymiseen meillä ei ole varaa”, Romakkaniemi painottaa.
Myös erilaisia tutkintoja, niiden osia sekä työssäoppimista ja työntekoa pitäisi päästä yhdistelemään nykyistä joustavammin – käytännössä koko työuran ajan. Oppisopimuskoulutuksessa tulisi puolestaan kokeilla palkkaporrastusta.
”Lisäksi tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa monin verroin nykyistä enemmän. Sujuvat, korkeintaan kuukauden mittaiset lupaprosessit olisivat yksi osaajia houkuttava vetovoimatekijä.”
Työllisyysaste uudelle tasolle
Hyvinvoivan Suomen kaikkein tärkein peruskivi on riittävä työllisyysaste. Se toteutuu vain, jos työn tekeminen ja teettäminen on nykyistä kannattavampaa sekä työntekijöille että työnantajille.
Keskuskauppakamarin tavoitteena on tulevalla hallituskaudella 75 prosentin työllisyysaste, joka tarkoittaa noin 100 000 uutta työllistä. Julkisen talouden tasapainoa tämä parantaisi noin kolmella miljardilla eurolla vuosittain. Pidemmässä juoksussa tähtäimessä on 80 prosentin työllisyystaso.
Keskuskauppakamarin johtavan ekonomistin Mauri Kotamäen mukaan työllisyyden lisääminen on kestävin tapa turvata kansantaloutta. Samalla se torjuu myös syrjäytymistä.
“Tavoitteita on kuitenkin vaikea saavuttaa pelkästään mukavilla ja pehmeillä konsteilla”, hän muistuttaa.
Työllisyystavoitteen saavuttaminen vaatiikin mm. sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, verotuksen keventämistä, kannustinloukkujen purkamista, paikallisen sopimisen lisäämistä ja työmarkkinajoustoja sekä työvoiman parempaa liikkuvuutta muun muassa asunto- ja liikennepolitiikalla.
“Kannustinloukkujen purkaminen pitäisi ottaa nyt tosissaan ja siihen olisi laitettava myös poliittista pääomaa. Eri osapuolten pitäisi lisäksi ottaa enemmän vastuuta työllisyyden ja julkisen talouden hoidosta. Ansiotulojen verotuksessa ylin rajaveroaste tulisi laskea 50 prosenttiin”, Kotamäki listailee.
Liikenneverkko vaatii isoja investointeja
Toimiva liikennejärjestelmä ja sujuva logistiikka ovat Suomen kilpailukyvyn perustekijöitä. Pelkästään nykyisen korjaus- ja investointivelan vähentämiseen tarvitaan noin 300 miljoonan euron lisärahoitus ja koko liikenneverkon kehittämiseen pitkäjänteinen 12-vuotinen investointisuunnitelma.
“Väyläverkko on vientivetoisen Suomen verisuonisto, jossa liikkuu miljardien arvosta raaka-aineita ja tuotteita. Nyt tämän suoniston sakkautuminen on pysäytettävä ja korjausvelkaa kurottava kiinni. Lisäksi kokonaisuuden kehittämistä on pohdittava nykyistä pitkäjänteisemmin ja huomioiden myös liikenteen muut uudistustarpeet”, listaa alueiden kilpailukyvyn ja liikenteen asiantuntija Kaisa Saario.
Nykyinen liikenteen rahoitusmalli kaipaa muutoinkin perusteellista remonttia, jotta etenkin isoja ratahankkeita saataisiin eteenpäin. Tämä voi tarkoittaa erillistä hankeyhtiöitä tai vielä sitäkin kokonaisvaltaisempaa muutosta liikenteen rahoitukseen.
”Ehtona kuitenkin on, etteivät uudistukset lisää yritysten jo valmiiksi korkeita logistiikkakustannuksia”, Saario toteaa.
Kolmantena tavoitteena on merenkulun väylämaksun poistaminen. Nykyisellään maksu on puolitettu. Liikenteen avaamista kilpailulle on niin ikään jatkettava. Samalla on kuitenkin tunnistettava myös muut kuin sääntelystä johtuvat kilpailun esteet.
Pykälien purkutalkoille jatkoa
Kauppakamarit ovat perinteisesti tehneet sinnikästä työtä pykäläviidakon purkamisen ja joustavampien viranomaiskäytäntöjen eteen.
Tulevalla vaalikaudella perkaamista riittää mm. kaavoitusprosesseissa, maanomistajien oikeuksissa, investointilupien käsittely- ja valitusprosesseissa, alkoholilainsäädännössä sekä apteekkeja koskevassa sääntelyssä.
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtajan Leena Linnainmaan mukaan monessa kohtaa on menty viime vuosina oikeaan suuntaan. Samalla kuitenkin moni tärkeä uudistushanke, kuten maankäyttö- ja rakennuslain uudistus sekä sote, ovat jämähtäneet tämän tästä paikalleen.
”Monesti käsissä on aivan liian isoja kokonaisuuksia ja sellaisina ne halutaan saada myös valmiiksi, vaikka pilkkominen pienemmiksi voisi monessa kohtaa olla järkevämpää”, Linnainmaa harmittelee.
Politiikoilta ja ministeriöiltä puuttuu säädösten sujuvoittamisesta myös pitkäjänteisyyttä, joka kantaisi yli vaalikausien.
”Lainvalmisteluun kaivattaisiinkin kokonaisvaltaista konsernijohtamista, joka seuraa selvästi nykyistä tiiviimmin sekä hallitusohjelman että siihen liittyvän lainvalmistelun edistymistä. Se helpottaisi myös uusien lakien jälkiarviointia ja nopeuttaisi tarvittavia korjaustoimia”, Linnainmaa muistuttaa.
TEKSTI: TIMO SORMUNEN
VALOKUVA: RONI REKOMAA
