Julkaistu alunperin Ilkka-Pohjalaisessa ja Keskipohjanmaassa perjantaina 4.11.2022
Pohjalaismaakuntien ensimmäinen yhteinen liikennepäivä kokosi 25.10. Seinäjoelle laajan edustuksen niin viranomaisia, päätöksentekijöitä kuin elinkeinoelämän edustajia. Päivän aikana keskusteltiin ajankohtaisista liikenne- ja logistiikka-asioista, kuten tieverkon kunnosta, huoltovarmuudesta ja valtion 12-vuotisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta.
Kenellekään ei jäänyt tilaisuuden jälkeen epäselväksi, että teidemme tulevaisuus nykyresursoinnilla on tuhoon tuomittu. Tiestön korjausvelka kasvaa joka vuosi, koska rahaa parannuksiin, kunnossapitoon ja kehittämiseen ei ole. Mitä pidemmälle toimenpiteitä lykätään, sitä kalliimmaksi kunnostus tulee. Monia teitä tekohengitetään jo nyt. Päällystevauriot ja niiden paikkaukset ovat meille kaikille tuttuja.
Jatkossa saamme tottua yhä enemmän siihen, että pahoin vaurioituneille teille ei tehdä enää mitään, nopeusrajoituksia alennetaan ja painorajoituksia asetetaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että maakuntiemme alueella noin 700 kilometriä päällystetystä maantieverkosta on siinä kunnossa, että päällystevaurioiden paikkauksia ei kannata tehdä.
Ensi vuonna esimerkiksi päällystysohjelma kohdistuu pelkästään vilkkaasti liikennöidylle tieverkolle ja vähäliikenteinen tiestö jää oman onnensa nojaan. Päällystekilometrejä tehdään puolet vähemmän mitä tänä vuonna on toteutettu. Yhä useamman tien kohtalona onkin muuttaminen soratieksi. Tiestöstämme on vaarassa tulla yhä enemmän käyttökelvotonta kärrypolkua.
Samanaikaisesti tiestön käytölle tulee uusia paineita. Jo nyt suuri osa maamme erikoiskuljetuksina kulkevista tuulivoimakuljetuksista kulkee teillämme. Osalla tieverkkoa kuljetusmäärät ovat hurjia, mutta teiden liittymät näyttävät olevan vuosikausia eteenpäin murskekasoja ilman kunnollisia pysyväisratkaisuja. Niin tuulivoima- kuin muiden teollisuuden investointien mukanaan tuomia haasteita ei ole juurikaan huomioitu. Jo nyt tiedämme Kokkolasta Kristiinankaupunkiin olevalle akselille tulevan seuraavien viiden vuoden aikajänteellä miljardien eurojen arvosta uutta teollisuutta.
Eikä kyse ole pelkästään seutumme teistä – vaikka niiden kunto on tunnistetusti muuhun maahan verrattuna ala-arvoinen. Tiestöllä on iso merkitys myös investointien houkuttelemisessa ja kilpailemme niistä EU:n sisällä muiden maiden kanssa. Suomi menettää koko ajan asemiaan kilpailussa verrokkimaihin ja houkuttelevuutemme yritysten sijaintipaikkana vähenee. Vastikään julkaistussa raportissa ”Modernit pääväylät – kilpailukykyinen Suomi” on visio siitä, kuinka Suomen pääväylät pitäisi modernisoida.
Kauppakamarit ovat esittäneet valtion tieverkon yhtiöittämistä, jotta päätökset liikenneinfran korjaus- ja investointihankkeista voitaisiin irrottaa lyhytjänteisistä poliittisista suhdanteista ja budjettirahoituksesta. Tarvitsemme liikenteelle uuden kokonaisvaltaisen rahoitusmallin, jonka avulla pystytään tavoittelemaan yli kaksinkertaista tasoa infran rahoituksessa sekä käynnistämään uusia kannattavia infrahankkeita etupainotteisesti. Nyt sinällään hyvä ajatus 12-vuotisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta on jäämässä karttaharjoitukseksi rahoituksen puuttuessa.
